Gastrokirurgia

Mikä on divertikkeli?

Divertikkelillä tarkoitetaan suolen seinämään syntynyttä pullistumaa, jossa suolen limakalvoa työntyy lihassäikeiden välistä muodostaen suolen ulkopuolelle vaihtelevan kokoisen ontelon, ”taskun”.

Yleisimmin divertikkeleitä tavataan paksusuolen loppuosassa, vasemmalla alavatsalla ns. sigmasuolessa, mutta niitä voi olla myös koko paksusuolen alueella.

Divertikkeleiden synty

Divertikkeleiden syntyyn vaikuttavat useat eri tekijät, joista vähäkuituinen ravinto on tärkein. Tällöin suoli joutuu työskentelemään voimakkaasti saadaakseen kiinteää sisältöä eteenpäin. Divertikkeleiden myötä suolen lihasseinämä jäykistyy ja uusien divertikkeleiden syntyminen tulee entistä helpommaksi.

Divertikkelit lisääntyvät iän myötä ja yleisimmin niitä tavataankin yli 50-vuotiailla, joista n. 50 %:lla on divertikkelitauti. Tauti on yhtä yleinen naisilla ja miehillä.

Oireet

Divertikkelitauti on usein oireeton. Yleisimmät oireet ovat ilmavaivat, vaihteleva suolentoiminta ja erityisesti vasemmanpuoleiset alavatsakivut.

Mikäli divertikkelin sisälle jää ulostetta voi syntyä tulehdus, joka pahimmillaan johtaa suolen puhkeamiseen. Mikäli puhkeaminen tapahtuu vatsaontelon puolella, on seurauksena vatsakalvon tulehdus. Jos puhkeaminen tapahtuu suoliliepeen puolella, sinne muodostuu paise. Molemmissa tapauksissa hoito on aina vähintään lääkärin määräämä antibioottikuuri, jonka aloitus saattaa vaatia sairaalahoitoa.

Myös verenvuoto on mahdollista, mutta harvinaista. Toistuvat tulehdukset puolestaan johtavat vähitellen suolen ahtautumiseen.

Hoito

Ainoa parantava hoito on leikkaus, jossa paksusuolen loppuosa poistetaan ja kiinnitetään uudelleen kiinni peräsuoleen. Sairauden toteamisen jälkeen on paneuduttava kuitupitoiseen ruokavalioon. Vaikka jo ilmestyneet divertikkelit eivät häviä, runsaskuituisella ruokavaliolla voidaan estää uusien divertikkeleiden muodostuminen. Leikkaushoitoa tarvitaan harvoin, yleensä syynä ovat toistuvat tulehdukset, erityisesti nuorilla.

Mikä on fissuura?

Peräaukon haavauman eli fissuuran oireena on voimakas kipu ulostamisen jälkeen. Myös verenvuotoa saattaa esiintyä.

Tarkkaa syytä haavauman synnylle ei tiedetä, mutta esim. kova ulostus saattaa aiheuttaa peräaukon limakalvon repeytymisen ja siten haavauman muodostumisen. Haava aiheuttaa peräaukon tahdosta riippumattoman (sisäisen) sulkijalihaksen kouristelun, tämä heikentää peräaukon verenkiertoa ja siksi haava ei parane. Sairaus tavallaan itse ylläpitää itseään.

Haavauman toteaminen on helppoa, tyypilliset oireet herättävät epäilyn ja vastaanotolla tehtävä peräaukon tutkiminen varmistaa diagnoosin.

Lääkehoito

Haavan hoitoon määrätyllä voiteella pyritään sulkijalihaksen rentouttamiseen ja sitä kautta peräaukon verenkierron parantamiseen. Hoitona käytetään apteekissa sekoitettavaa lääkevoidetta, jossa vaikuttavan aineena on yleensä lihasta rentouttava lääke. Voidetta laitetaan peräaukon suulle (ei sisälle) sormella.

Ulostamista voi helpottaa pitämällä suolen toiminta mahdollisimman normaalina esim. apteekista saatavien kuituvalmisteiden avulla. Mitään muita kuin tällä käynnillä hoitoon määrättyjä lääkevoiteita tai – suppoja ei hoidon aikana saa käyttää. Mikäli haava ei muutaman viikon kuluessa tällä hoidolla parane, on harkittava leikkausta.

Leikkaus

Leikkauksessa pieni osa peräaukon sisempää sulkijalihasta katkaistaan, jolloin oireet helpottavat nopeasti. Toimenpide voidaan tehdä päiväkirurgisesti. Leikkauksen jälkeen voi äkillisissä ponnistuksissa tulla hetkellistä ilmavuotoa, mutta leikkauksen jälkeen pidätyskyky ei kuitenkaan heikkene.

Jatkohoito

Hyvin usein leikkauksen jälkeiset pahimmat kivut häviävät nopeasti, mutta verenvuotoa saattaa esiintyä jonkin verran. Haavan paraneminen kestää yleensä joitakin viikkoja.

Kipulääkettä kannattaa käyttää säännöllisesti muutaman päivän ajan, kaikenlainen ponnistelu on kiellettyä kolmena leikkauksen jälkeisenä päivänä ja haavaa tulee suihkutella useita kertoja päivässä. Myös istumista on hyvä välttää näiden päivien ajan.

Suolentoimintaa voi parhaiten parantaa kuitupitoisella ruokavaliolla, kuten kasviksilla, kokojyvätuotteilla ja leseillä, myös runsas liikkuminen ja veden juominen ovat tärkeitä suolen toiminnalle. Jotta ulostus sujuisi helpommin leikkauksen jälkeen, voi olla hyvä käyttää ilman reseptiä saatavia ulostuslääkkeitä (ei kuitenkaan peräruiskeita) muutaman päivän ajan.

Mikä on peräpukama?

Peräpukamiksi kutsutaan peräaukossa olevaa runsaasti veri- ja imusuonia sisältävää kudosta. Ummetus on yleisin pukamien alkusyy. Ulkoiset pukamat ovat ihon peittämiä, sisäisiä pukamia peittää limakalvo.

Mikä on peräsuolen ulosluiskahdus?

Peräaukon kutinan yleinen syy on limakalvon ulosluiskahdus, jonka vuoksi limakalvon erite valuu peräaukon ympäristöön ärsyttäen sitä.

Hoitovaihtoehdot

Pukamien koko ja sijainti ratkaisevat hoitomuodon. Leikkaushoitoa tarvitaan harvoin, yleensä vain ulkoisiin tai ponnistaessa ulosjääviin pukamiin.

Vaivaa on nyt hoidettu kumilenkillä. Pukaman tai löysän limakalvon tyven ympärille asetettiin kumirengas, joka kiristyessään saa aikaan kudoksen kutistumisen ja verenkierron vähentymisen. Muutaman vuorokauden kuluessa, yleensä viimeistään 2 viikon kuluttua ylimääräinen kudos tai pukama ja kumirengas irtoavat. Tällöin voi olla jonkin verran verenvuotoa, jota saattaa toimenpiteen jälkeen esiintyä muutoinkin. Hyvin harvoin verenvuoto voi pukaman irrotessa olla runsaampaakin. ”Hirtto” on teholtaan täysin leikkaukseen verrattava. Kerrallaan hoidetaan yleensä 1–3 pukamaa ja tarvittaessa toimenpiteen voi uusia 4 – 6 viikon kuluttua.

Hoito kotona toimenpiteen jälkeen

Toimenpiteen jälkeen on yleensä vain vähäisiä vaivoja. Peräaukon seudussa voi tuntua painetta ja jomottavaa kipua, joka kestää harvoin kauemmin kuin 2 vuorokautta. Myös vähäinen verenvuoto toimenpiteen jälkeen on tavallista. Tarvittaessa on syytä käyttää jotain särkylääkettä. Suolen normaali toiminta on tärkeää koska kova uloste ja voimakas ponnistaminen voivat hidastaa paranemista. Ulostetta pehmentävät aineet ovat siksi suositeltavia. Tällaisia ovat mm. leseet tai vastaavat apteekista ilman reseptiäkin saatavat valmisteet. Peräruiskeita, pukamavoiteita ja -suppoja tai varsinaisia ulostuslääkkeitä ei toipilasaikana saa käyttää.

Hoitavaan lääkäriin on syytä ottaa yhteys, jos

• on jatkuvaa runsasta verenvuotoa
• kivut estävät ulostamisen tai
• nousee korkea kuume.

Mikä on rectocele?

Rectocele tarkoittaa peräsuolen pullistumista emättimeen. Emättimen ja peräsuolen välinen kudos voi ohentua ja venyttyä useista eri syistä sekä aiheuttaa peräsuolen pullistumisen emättimen puolelle tai jopa emätinaukon ulkopuolelle.

Syyt

Rectocele muodostuu kohtaan, jossa peräsuolen etuseinämä ja emättimen takaseinämä ovat vastakkain. Tätä kutsutaan ”rectovaginaaliseksi” alueeksi.

Rectovaginaalisen alueen vioittumisen sekä lantionpohjan tukirakenteiden löystymisen syitä ovat ikääntymiseen liittyvä kudosten heikentyminen, raskaus ja synnytys, perinnölliset tekijät ja ponnistelu. Yleensä vaiva kehittyy ikääntymisen myötä, mutta sitä voi esiintyä myös nuorilla naisilla.

Oireet

Oireet voivat ilmetä peräsuolessa ja / tai emättimessä. Pullistuma voi aiheuttaa painon tunteen emättimeen, hankaumaa tai yhdyntäkipuja, vuotoa ja ärsytystä. Se voi myös aiheuttaa ummetusta sekä epätäydellistä suolen tyhjenemistä, ponnistelun tarvetta ulostaessa ja ulosteen tahatonta karkaamista. Jotkut naiset helpottavat peräsuolen tyhjenemistä painamalla emättimen alareunaa. Jos pussiin jää ulostetta ulostamisen jälkeen, pussiin jäänyt uloste voi tyhjentyä liikkeelle lähdön jälkeen ja pakottaa takaisin ulostamaan. Oireet korostuvat ylhäällä ollessa ja helpottuvat monesti pitkällään.

Lääkehoito ja ruokavalio

Suoli tulisi saada toimimaan säännöllisesti. Kuitupitoisia ravintoaineita on suositeltavaa syödä ja vettä tulisi juoda n. 6–8 lasia päivässä. Kuitu sitoo nestettä ja lisää ulosteen massaa. Ulosteesta tulee pehmeämpää ja helpommin suolessa etenevää. Suolen toimintaa voi tehostaa ruokasulan määrää lisäävillä ja sitä pehmentävillä ja liukastavilla lääkkeillä (esim. Agiocur, Agiolax, Movicol). Suolen seinämää kiihdyttäviä ulostuslääkkeitä tulee välttää (esim. Toilax, Metalax).

Kirurginen hoito

Leikkauksen suorittaa gynekologi ja yleensä leikkaukseen päädytään, jos edellä mainituilla hoidoilla ei saada riittävää apua oireisiin. Leikkauksia tehdään sekä kunnallisella että yksityisellä puolella. Yksityispuolen gynekologeista vain osa tekee leikkauksia.

Kirjoittaja: Sh Krista Väätäinen, endoskopia-asiantuntija, Diacor Ruoholahti

Haavainen paksusuolentulehdus on pitkäaikainen eli krooninen suolisairaus joka esiintyy vain paksunsuolen alueella. Suomessa sitä sairastaa noin 4-5 henkilöä tuhannesta. Yleisimmin tauti alkaa nuorella aikuisiällä n. 20 – 35 vuotiaana, mutta voi alkaa missä iässä vain. Vaikka syntymekanismia ei tunneta, tiedetään että esimerkiksi matkalla saadut mahataudit ja muut infektiosairaudet voivat laukaista tämän sairauden.

Vaikka tautia tutkitaan jatkuvasti, ei sen syytä vielä tiedetä joten mitään ohjeita sen ehkäisemiseksi ei voida antaa. Uusimman tiedon saamiseksi kannattaa liittyä potilasjärjestöön ja käydä säännöllisesti tulehduksellisiin suolistosairauksiin perehtyneen gastroenterologin vastaanotolla.

OIREET

Pääasiallinen vaiva on usein viikkokausia jatkuva ripuli. Löysiä, usein verisiä ja limaisiakin ulosteita on useita päivässä ja niihin voi liittyä kramppimaisia vatsakipuja. Sairauden kestäessä yleiskunto heikkenee, paino laskee ja voi olla myös kuumeilua.

Taudin kulku on tyypillisesti aaltoilevaa, paremmat ja huonommat kaudet vaihtelevat ja oireet voivat olla poissa pitkiäkin aikoja palatakseen aika ajoin uudelleen.

TOTEAMINEN

Diagnoosi tehdään silmämääräisesti paksusuolentähystyksellä ja se varmistetaan siinä otettavien kudosnäytteiden mikroskooppisella tutkimuksella. Verikokeilla voidaan selvittää tulehdusreaktion voimakkuutta ja sairauden aiheuttamia yleisoireita.

HOITO

Lievässä  tai paksusuolen loppupäähän rajoittuneessa sairaudessa (proctiitti) hoitona käytetään suun kautta otettavaa lääkitystä ja / tai kortisonia sisältäviä peräpuikkoja  ja –ruiskeita.

Vaikeissa ja koko suolen alueella olevissa sairauksissa hoitona käytetään suun kautta otettavaa kortisonivalmistetta, joissakin tapauksissa myös eräitä antibiootteja ja immuunijärjestelmään vaikuttavia lääkkeitä.

Vaikeissa tapauksissa voidaan lääkehoito antaa myös suonensisäisesti sairaalassa.

Joskus sairaus on niin äkäinen, että lääkehoidolla ei saada suolta riittävästi rauhoittumaan. Tällöin tarvitaan leikkaushoitoa, jossa gastrokirurgi leikkaa paksusuolen sairaan osan pois.

Silloin kun oireet ovat rauhoittuneen, käytetään jatkuvasti otettavia lääkkeitä tulehdusvaiheen uusiutumisen ehkäisemiseen. Hoidon tehoa tarkistetaan säännöllisin väliajoin tehtävillä uusintatähystyksillä (colonoskopia).

RISKIT

Koska haavaiseen paksusuolitulehdukseen liittyy lisääntynyt syöpäriski, tähystetään koko suolen tulehdusta sairastavien henkilöiden paksusuoli säännöllisesti n. 1 – 5 vuoden välein syövän alkuvaiheen muutosten toteamiseksi ja hoitamiseksi ajoissa. Myös muut paksusuolitulehdukset vaativat säännöllisen, vaikkakin harvan tähystysseurannan.

Crohnin tauti on pitkäaikainen eli krooninen tulehduksellinen suolistosairaus, joka esiintyy ohutsuolen loppupäässä (30%), paksusuolen alueella (25-30%) tai molemmissa (40%). Se muodostaa haavaisen paksusuolen tulehduksen  kanssa tautiryhmän nimeltä IBD (Inflammatory bowel diseases) ja siihen saitastuu suomessa n. 500 henkilöä vuodessa.

Tauti puhkeaa yleisimmin 20 – 30 vuoden iässä, yhtä yleisesti naisilla kuin miehilläkin, ja siihen voi liittyä myös suolen ulkopuolisten elinten häiriöitä. Sairauden aiheuttajaa ei vielä tiedetä.

OIREET

Sairaus alkaa yleensä vähitellen ja lievin oirein, jolloin on vaikeaa päätellä mikä tauti on kyseessä.

Yleisimpiä oireita ovat vatsakivut, ripuli, kuumeilu ja laihtuminen. Ulostamisen tarve on tihentynyt ja tautiin voi liittyä myös peräaukon seudun viavoja.

Taudissa voi kehittyä suolitukos, suolen ahtautumista, tulehduspesäkkeitä (”sisäisiä paiseita”) tai fistuloita eli epänormaaleita kulkuyhteyksiä ja onkaloita peräsuolen ja ihon  välillä tai suolen ja muiden elinten välillä.

Suoliston ulkopuoleisia oireita ovat niveltulehdukset, alaselän vaivat ja silmien suonikalvon tulehdus eli uveiitti. Näitä oireita on n. 10-20 %:lla potilaista.

TOTEAMINEN

Tauti todetaan paksusuolen ja ohutsuolen loppuosan tähystyksellä (ileocolonoskopia) ja siinä otettujen näytepalojen mikroskooppisella tutkimuksella (koepalat, biopsiat). Koko ohutsuolta voidaan lisäksi tutkia kapselikamerakuvauksen avulla ja tarvittaessa magneetti- tai tietokonekerroskuvauksella. Erilaiset verikokeet täydentävät tutkimuksia.

HOITO

Ensisijainen hoito on lääkehoito joka valitaan taudin vaikeusasteen mukaan. Valmisteita on useita, 5-ASA:sta ja sulfasalatsiinista solunsalpaajiin, joskus voidaan käyttää myös biologisia lääkkeitä. Näiden lääkeiden ohella käytetään yleensä myös kortisonia.

Hoito ei lopullisesti paranna tautia, mutta hillitsee oireita ja vähentää haittoja. Tyypillisessä taudinkulussa on remissio- eli elpymisvaiheita, jolloin oireet väliaikaisesti väistyvät osittain tai kokonaan. Lääkitystä tulee jatkaa remission aikanakin estämään taudin pahenemista uudelleen.

Joskus tautia ei saada riittävästi kuriin lääkityksellä, jolloin tarvitaan leikkaushoitoa. Sen aiheita ovat myös fistuloiden eli avanteiden kehittyminen, suolen tukkeuma tai verenvuoto. Yli puolet potilaista tarvitsee leikkaushoitoa jossakin sairauden vaiheessa.

Ruokavaliolla tai muullakaan itsehoidolla ei taudin kulkuun voi vaikuttaa. Täysipainoinen ja riittävä ravinto auttaa estämään laihtumista ja ylläpitää yleiskuntoa.

Lantionpohjan lihasten tehtävänä on tukea erityisesti virtsaputkea ja peräsuolta. Hyväkuntoiset lihakset ehkäisevät virtsan- ja ulosteenpidätysongelmia. Ne toimivat myös ”lattiana” lantion sisäelimille sekä lanneselän tukena yhteistyössä pallean ja syvimpien vatsa- ja selkälihasten kanssa. Lantionpohjan lihaksilla on myös suuri merkitys seksuaalitoiminnoissa- ja nautinnossa.

Lantionpohjan toimintaa saattavat häiritä eturauhaseen kohdistuvat leikkaukset. Tällöin ongelmat esiintyvät yleensä virtsanpidätysongelmina ja erektiohäiriöinä. Lantionpohjan lihakset ovat osittain tahdonalaisia lihaksia, joten voit itse vaikuttaa niiden kunnon ylläpitämiseen ja kohentamiseen.

Erityisen hyviä liikuntamuotoja lantionpohjalle ovat lajit, missä lantiolle tulee liikkuvuusharjoittelua ja syvempien varsalihasten työskentelyä. Suositeltavia liikuntalajeja ovat kävely, sauvakävely, hypytön jumppa esim. pilates, vesiliikunta, hiihto ja kevyt kuntosaliharjoittelu.

Lihasten testaus

Aseta sormet välilihan alueelle kivesten ja peräaukon väliin ja supista lantionpohja sormia vasten. Kun tunnet sormissasi lihaksen kovettumisen ja kivekset nousevat hieman ylöspäin, on lihassupistus lantionpohjassa oikea.

Lantionpohjan lihasten tunnistamisharjoitus

Supista kevyesti peräaukkoa ikään kuin pidättäisit ilmaa. Lisää supistus virtsaputkeen, ikään kuin pidättäisit virtsaa. Rentouta ensin virtsaputki ja sitten peräaukko. Tee harjoitus kevyesti etsien lihastoimintaa lantionpohjaan. Pidä muut lihakset mahdollisimman rentoina ja toista lihasharjoitus 5 kertaa.

Maksimivoiman harjoitus (tarvitaan voimakkaissa ponnistuksissa, kuten nostaminen)

Supista lantionpohjan lihaksia voimakkaasti. Sulje peräaukko ja virtsaputki; imaise ne sisään ja ylöspäin. Pidä supistus 5 sekuntia ja toista harjoitus 10 kertaa. Käytä lantionpohjan lihaksia aina ennen nostamista ja noston aikana vaikka taakka olisi kevyt.

Nopeusvoiman harjoitus (tarvitaan äkillisissä ponnistuksissa, kuten yskäisy)

Supista lantionpohjan lihakset mahdollisimman voimakkaasti ja nopeasti. Pidä taukoa supistusten välillä muutamia sekunteja ja toista harjoitus 10 kertaa. Supista lantionpohjan lihakset aina ennen yskäisyä tai aivastamista ja niiden aikana.

Kestovoiman harjoitus (tarvitaan päivittäisessä liikkumisessa)

Supista lantionpohjan lihakset kevyesti. Kuvittele pitäväsi pientä kuulaa virtsaputkessa ja pidä supistus 10 – 20 sekunnin ajan. Pidä saman verran taukoa ja toista harjoitus 5 – 10 kertaa. Voit yhdistää harjoituksen kävelytilanteisiin maastossa ja portaissa.

Lantionpohjan lihasten tehtävänä on tukea erityisesti virtsaputkea, emätintä ja peräsuolta. Hyväkuntoiset lihakset ehkäisevät virtsan- ja ulosteenpidätysongelmia sekä emättimen laskeumia. Ne toimivat myös ”lattiana” lantion sisäelimille sekä lanneselän tukena yhteistyössä pallean ja syvimpien vatsa- ja selkälihasten kanssa. Lantionpohjan lihaksilla on myös suuri merkitys seksuaalitoiminnoissa- ja nautinnossa.

Naisen elämänkaaressa lantionpohja joutuu alttiiksi monelle rasitukselle, jotka saattavat häiritä normaalia lihastoimintaa. Tällaisia ovat esim. raskaus, synnytys, hormonaaliset muutokset ja ylipaino.

 Lantionpohjan lihakset ovat osittain tahdonalaisia, joten voit itse vaikuttaa niiden kunnon ylläpitämiseen ja kohentamiseen sekä toimintahäiriöiden ennaltaehkäisemiseen ja helpottamiseen. Kun opettelet tietoisesti käyttämään sisäistä lihasvoimaa (lantionpohjaa), huomaat nopeasti lihasharjoittelun kuuluvan jokapäiväiseen toimintaasi.

Lihasten testaus

Aseta puhtaat sormet emättimeen ja supista lantionpohja sormia vasten. Kun tunnet sormissasi supistuksen ja kevyen imun sisäänpäin, on lantionpohjan lihaksesi tyydyttävässä kunnossa.

Lantionpohjan lihasten tunnistamisharjoitus

Supista kevyesti peräaukkoa ikään kuin pidättäisit ilmaa. Lisää supistus virtsaputkeen, ikään kuin pidättäisit virtsaa. Rentouta ensin virtsaputki ja sitten peräaukko. Tee harjoitus kevyesti etsien lihastoimintaa lantionpohjaan. Pidä muut lihakset mahdollisimman rentoina ja toista lihasharjoitus 5 kertaa.

Maksimivoiman harjoitus (tarvitaan voimakkaissa ponnistuksissa, kuten nostaminen)

Supista lantionpohjan lihaksia voimakkaasti. Sulje peräaukko ja virtsaputki ja emätin; imaise ne sisään ja ylöspäin. Pidä supistus 5 sekuntia ja toista harjoitus 10 kertaa. Käytä lantionpohjan lihaksia aina ennen nostamista ja noston aikana vaikka taakka olisi kevyt.

Nopeusvoiman harjoitus (tarvitaan äkillisissä ponnistuksissa, kuten yskäisy)

Supista lantionpohjan lihakset mahdollisimman voimakkaasti ja nopeasti. Pidä taukoa supistusten välillä muutamia sekunteja ja toista harjoitus 10 kertaa. Supista lantionpohjan lihakset aina ennen yskäisyä tai aivastamista ja niiden aikana.

Kestovoiman harjoitus (tarvitaan päivittäisessä liikkumisessa)

Supista lantionpohjan lihakset kevyesti. Kuvittele pitäväsi pientä kuulaa sisälläsi ja pidä supistus 10 – 20 sekunnin ajan. Pidä saman verran taukoa ja toista harjoitus 5 – 10 kertaa. Voit yhdistää harjoituksen kävelytilanteisiin maastossa ja portaissa.

Ulosluiskahduksella eli prolapsilla tarkoitetaan tilaa, jossa peräsuoli työntyy peräaukon läpi ulos. Sairauden yleisyyttä ei tiedetä, koska usein tilannetta luullaan pukamasairaudeksi ja oikea diagnoosi ja hoito jää tekemättä. Sairaus on huomattavasti yleisempi naisilla, 60-70 vuoden iässä. Synnytykset eivät altista sairaudelle. Tärkeimpänä syynä pidetään ummetusta ja/tai pitkäkestoista ponnistamista ulostettaessa. Oireet liittyvät yleensä joko itse prolapsiin tai sitten siihen oleellisesti liittyvään pidätyskyvyn heikentymiseen, joka usein johtaakin diagnoosiin.

Prolapsi ei korjaannu itsestään ja leikkaus on aina suositeltava, koska vain siten voidaan myös heikentynyt pidätyskyky korjata paremmaksi. Mitä kauemmin sairaus on ollut, sitä huonommin peräaukon pitävyys korjaantuu.

Leikkaus tehdään nykyään lähes yksinomaan tähystystoimenpiteenä. Tästä on huomattavan paljon etuja, koska mm. leikkauksen jälkeen haavat eivät haittaa liikkeelle lähtöä ja näin suolen toiminta käynnistyy nopeammin eikä leikkauksessa  tehty kiinnitys joudu tarpeettomalle rasitukselle. Leikkauksessa peräsuoli kiinnitetään molemmilta puoliltaan ristiluuhun, joko ommellen tai erityistä verkkoa käyttäen. Jossain tapauksissa leikkauksessa poistetaan myös osa paksusuolta.

Leikkauksen jälkeen on suositeltavaa syödä kevyesti jotta suolentoiminta käynnistyy helpommin. Ulostamista helpottavat lääkevalmisteet ja kuitujen lisääminen ruokavalioon helpottavat ulostamista ja siten mahdollistavat parantumisen. Peräaukon sulkijalihasta on myös syytä harjoittaa erillisen ohjeen mukaan.

Palleatyrä eli hiatus hernia voi häiritä mahalaukun ja ruokatorven välisen sulkijamekanismin  toimintaa. Palleatyrä syntyy pallealihaksessa sijaitsevaan aukkoon, jonka kautta ruokatorvi kulkee. Jos aukko löystyy, mahalaukun yläosa voi tunkeutua sen kautta osittain rintaontelon puolelle, jolloin syntyy palleatyrä. Etenkin silloin, kun refluksitauti on vaikea, potilailla todetaan yleensä myös palleatyrä. On kuitenkin huomattava, että palleatyrä ei läheskään aina aiheuta refluksitautia. Ruokatorven aukko löystyy iän mukana, minkä seurauksena n. puolella yli 50-vuotiaista todetaan palleatyrä. Heistä vain osalla on refluksitauti. Palleatyrät löytyvät usein ylävatsavaivojen selvittelyssä gastroskopiassa tai röntgentutkimuksessa.

Tyypit

• Liukutyrä (sliding hernia) on tavallinen ja yleensä merkityksetön löydös.
• Paraesofageaalisessa tyrässä mahalaukun fundus (yläosa) työntyy pallean yläpuolelle ruokatorven vasemmalta puolelta ja voi olla oireiden aiheuttaja. Oireita voivat olla mm. ylävatsakivut, oksentelu, närästys, anemia, vatsan turvotus ja joskus harvoin hengenahdistus
• Morgagnin ja Bochdalekin tyrät ovat synnynnäisiä palleatyriä. Morgagnin tyrä aiheuttaa oireita (vatsakipua) yleensä vasta keski-iällä.
• Traumaattinen tyrä voi joskus ilmaantua vuosienkin kuluttua ylävatsaan kohdistuneen tylpän vamman jälkeen. Vasemmalta puolelta voi suolta tai mahalaukkua kureutua rintaontelon puolelle.

Diagnoosi

• Gastroskopia. Joskus palleatyrä näkyy myös thoraxkuvassa pallean yläpuolisena varjostumana.

Leikkausaiheet

• Liukutyrä leikataan, jos siihen liittyvät refluksiesofagiitin oireet, joihin konservatiivinen hoito ei tehoa, tai jatkuvat relapsit. Leikkaus on yleensä Nissenin laparoskooppinen fundoplikaatio.
• Leikkaukset ovat vähentyneet viime vuosina, koska oireet ja lääkityksen tarve usein palaavat vuosien kuluessa.
• Paraesofageaalinen tyrä sekä Morgagnin ja Bochdalekin tyrä leikataan useimmiten.

Mikä on rectocele?

Rectocele tarkoittaa peräsuolen pullistumista emättimeen. Emättimen ja peräsuolen välinen kudos voi ohentua ja venyttyä useista eri syistä sekä aiheuttaa peräsuolen pullistumisen emättimen puolelle tai jopa emätinaukon ulkopuolelle.

Syyt

Rectocele muodostuu kohtaan, jossa peräsuolen etuseinämä ja emättimen takaseinämä ovat vastakkain. Tätä kutsutaan ”rectovaginaaliseksi” alueeksi.

Rectovaginaalisen alueen vioittumisen sekä lantionpohjan tukirakenteiden löystymisen syitä ovat ikääntymiseen liittyvä kudosten heikentyminen, raskaus ja synnytys, perinnölliset tekijät ja ponnistelu. Yleensä vaiva kehittyy ikääntymisen myötä, mutta sitä voi esiintyä myös nuorilla naisilla.

Oireet

Oireet voivat ilmetä peräsuolessa ja / tai emättimessä. Pullistuma voi aiheuttaa painon tunteen emättimeen, hankaumaa tai yhdyntäkipuja, vuotoa ja ärsytystä. Se voi myös aiheuttaa ummetusta sekä epätäydellistä suolen tyhjenemistä, ponnistelun tarvetta ulostaessa ja ulosteen tahatonta karkaamista. Jotkut naiset helpottavat peräsuolen tyhjenemistä painamalla emättimen alareunaa. Jos pussiin jää ulostetta ulostamisen jälkeen, pussiin jäänyt uloste voi tyhjentyä liikkeelle lähdön jälkeen ja pakottaa takaisin ulostamaan. Oireet korostuvat ylhäällä ollessa ja helpottuvat monesti pitkällään.

Lääkehoito ja ruokavalio

Suoli tulisi saada toimimaan säännöllisesti. Kuitupitoisia ravintoaineita on suositeltavaa syödä ja vettä tulisi juoda n. 6-8 lasia päivässä. Kuitu sitoo nestettä ja lisää ulosteen massaa. Ulosteesta tulee pehmeämpää ja helpommin suolessa etenevää. Suolen toimintaa voi tehostaa ruokasulan määrää lisäävillä ja sitä pehmentävillä ja liukastavilla lääkkeillä (esim. Agiocur, Agiolax, Movicol). Suolen seinämää kiihdyttäviä ulostuslääkkeitä tulee välttää (esim. Toilax, Metalax).

Kirurginen hoito

Leikkauksen suorittaa gynekologi ja yleensä leikkaukseen päädytään jos edellä mainituilla hoidoilla ei saada riittävää apua oireisiin.

Leikkauksen tekee näihin perehtynyt gynekologi

Refluksitaudissa mahan sisältöä nousee toistuvasti takaisin ruokatorveen, mikä aiheuttaa närästystä ja joskus muitakin oireita. Monilla lievää takaisinvirtausta tapahtuu silloin tällöin ilman, että kyseessä on varsinainen tauti. Refluksitaudista on kysymys silloin, kun takaisinvirtaus haittaa elämää tai voi aiheuttaa lisäsairauksia, joista yleisin on ruokatorven alaosan tulehdus.

Refluksitaudin oireet

Yleisin oire on närästys, joka ilmenee polttavana kipuna rintalastan takana. Närästystä esiintyy tyypillisesti aterioiden jälkeen tai makuulla. Usein runsas syöminen, rasvainen ruoka, suklaa, kahvi, väkevät alkoholit ja happamat mehut aiheuttavat närästystä. Toinen oire on karvaan mahansisällön nousu suuhun. Siihen ei liity pahoinvointia eikä oksennusta.

Refluksitaudissa voi esiintyä lisäksi muita mahavaivoja, kuten turvottelua ja ummetusta. Joskus, etenkin iäkkäämmillä, esiintyy yöllisiä yskäkohtauksia, koska pieniä määriä nieluun noussutta mahan sisältöä joutuu henkitorveen. Joskus on palan tunnetta kurkussa ja kipua niellessä.

Vaikean refluksitaudin yleisin lisäsairaus eli komplikaatio on ruokatorven alaosan tulehdus. Tällöin ilmenee jatkuvampaa ylävatsan tai rintalastan takaista kipua.

Refluksitaudin syyt

Refluksitauti johtuu melkein aina ruokatorven alaosassa olevan sulkijalihaksen huonosta toiminnasta. Sen seurauksena mahalaukun hapanta sisältöä pääsee ruokatorven puolelle, mikä tuntuu närästyksenä. Sulkijalihaksen toimintaa heikentävät rasvainen ruoka ja tupakointi. Ylipaino lisää selvästi refluksia ja siihen liittyviä oireita.

Myös palleatyrä voi häiritä sulkijalihaksen toimintaa. Palleatyrä syntyy pallealihaksessa sijaitsevaan aukkoon, jonka kautta ruokatorvi kulkee. Jos aukko löystyy, mahalaukun yläosa voi tunkeutua sen kautta osittain rintaontelon puolelle, jolloin syntyy palleatyrä. Tyrä voi häiritä sulkijalihaksen toimintaa. Etenkin silloin, kun refluksitauti on vaikea, potilailla todetaan yleensä myös palleatyrä. On kuitenkin huomattava, että palleatyrä ei läheskään aina aiheuta refluksitautia. Ruokatorven aukko löystyy iän mukana, minkä seurauksena puolella yli 50-vuotiaista todetaan palleatyrä. Heistä vain osalla on refluksitauti.

Närästykseen liittyvä poltto johtuu mahanesteen suolahapon aiheuttamasta happamuudesta. Mahan sisäpinta verhoava limakalvo kestää hyvin happoa, mutta ruokatorven limakalvo ei ole tehty kestämään happoa. Seurauksena on polttava tunne. Tiheään toistuvat ”happohyökkäykset” vahingoittavat limakalvoa ja aiheuttavat tulehdusmuutoksia.

Refluksitaudin itsehoito

• Runsas ruoka lisää mahansisällön virtausta ruokatorveen. Siksi on syytä välttää reiluja aterioita 2–3 tuntia ennen nukkumaanmenoa.
• Vältetään mahaa ärsyttäviä ruokia kuten sitrushedelmiä ja kahvia
• Vähennetään ruokatorven sulkijalihaksen toimintaa heikentäviä ruokia. Tärkein on runsas rasva, etenkin suklaa.
• Koska ylipaino lisää refluksia ja närästystä, laihduttamalla voidaan ehkäistä ja hoitaa oireita.
• Lopetetaan tupakointi, koska se haittaa sulkijalihaksen toimintaa.
• Vältetään runsasta alkoholin käyttöä, joka ärsyttää mahalaukkua.
• Korotetaan sängyn pääpuolta 10–15 cm. Tyynyt eivät toimi vaan pääpuolen jalkojen alle asetetaan korotusta.
• Ohimenevää närästystä voi hoitaa ilman reseptiä apteekista saatavilla lääkkeillä.
• Muita apteekista saatavia lääkkeitä ovat mahahappoa neutraloivat lääkkeet (antasidit), joita on purutabletteina ja nestemäisenä.

Milloin hoitoon?

Närästyksen vuoksi on syytä hakeutua hoitoon seuraavissa tilanteissa:

• Kotikonsteista huolimatta (ks. edellä) kiusallista närästystä esiintyy useita kertoja viikossa useamman viikon ajan.
• Närästyksen ja rintalastan polttelun lisäksi ilmenee muunlaisia kipuja vatsan tai rinnan alueella
• Ilmaantuu muita oireita, kuten oksentelua, nielemisvaivoja tai laihtumista.

Refluksitaudin hoito

Jos närästysoire on selvä, lääkäri voi aloittaa lääkityksen ilman lisätutkimuksia. Jos närästys ei parane tai uusiutuu pian hoidon jälkeen, tehdään muita tutkimuksia. Perustutkimus on mahalaukun tähystys eli gastroskopia, jossa nähdään mahalaukun ja ruokatorven tila. Erityistutkimuksena tehdään joskus vuorokauden ajalta ruokatorven happamuuden rekisteröinti (ph-mittaus) ruokatorveen asetetun pienen anturin avulla.

Nykyään on saatavissa tehokkaita mahan happamuuteen vaikuttavia lääkkeitä, jotka huomattavasti vähentävät tai poistavat oireet kokonaan.. Ne eivät estä mahan sisällön takaisinvirtausta, mutta koska neste ei enää ole hapanta, se ei ärsytä ruokatorvea. Lääkkeitä käytetään säännöllisesti päivittäin 6–12 viikon ajan, minkä jälkeen ne lopetetaan ja seurataan, pysyvätkö oireet poissa.

Refluksitauti on krooninen eli pitkäaikainen. Useimmilla oireet uusiutuvat vuoden kuluessa lääkityksen lopettamisesta. Tällöin voidaan 6–12 viikon lääkehoito uusia tai käyttää lääkkeitä pitempään. Pitkäaikaishoidossa riittää yleensä pienempi lääkeannos kuin varsinaisessa hoidossa. Vaikeimmissa tapauksissa, esimerkiksi silloin, kun ruokatorven tulehdus ei parane lääkkeillä, refluksitautia on mahdollista hoitaa leikkauksella. Leikkauksessa muodostetaan mahalaukun yläosasta eräänlainen mansetti ruokatorven alaosan ympärille, mikä estää takaisinvirtauksen. Hyvä tulos saavutetaan 7–9 potilaalla kymmenestä. Noin yhdellä kymmenestä esiintyy leikkaukseen liittyviä haittoja.

Refluksitaudin ehkäisy

Refluksitaudin syntyä voidaan huomattavasti vähentää säilyttämällä normaali paino, lopettamalla tupakointi, välttämällä runsasta alkoholin käyttöä ja vähentämällä rasvaisten ruokien käyttöä .

Ruokavalion tulee olla vähärasvainen. Nykyisten tutkimusten mukaan rasvan nauttiminen kohtuudella ei aiheuta vaivoja, joten kevennetty perusruokavalio sopii myös sappipotilaille.

Lisäksi on hyvä muistaa että syömällä pieniä aterioita kerrallaan, ruuansulatuselimistö rasittuu vähemmän.

Vihanneksia ja juureksia ei poisteta ruokavaliosta kokonaan, ainoastaan vaivoja aiheuttavia vihanneksia ja juureksia vältetään.

Vältettäviä ruoka-aineita ja ruokia

• voi, margariini, levitteet ja öljyt (rajoitettu käyttö)
• rasvaiset juustot
• rasvainen liha ja kala
• rasvaiset kastikkeet
• kaali, hapankaali
• sipuli, purjosipuli
• lantttu, nauris
• retiisi, kurkku, herneet, paprikat ja pavut
• omena ja päärynä (kaikissa muodoissa) ja aprikoosi
• karpalo ja puolukka raakana
• kananmuna (kaikissa muodoissa)
• kahvi
• alkoholi
• voimakkaat mausteet ja etikka
• kaikki savustetut ruuat
• sienet
• vastaleivottu hapanleipä
• suklaa

Luettelossa on mainittu yleisimmät ja eniten sappivaivoja aiheuttavat ruoat sekä ruoka-aineet. Ruokien ja ruoka-aineiden sieto on yksilöllistä, ainoastaan vaivoja aiheuttavia ruokia ja ruoka-aineita vältetään.

YLEISTÄ

• Liian pitkien ateriavälien välttäminen, 4 – 6 ateriaa päivässä
• Useita lasillisia vettä tai muuta kofeiinitonta juomaa päivässä
• Kahvin ja teen juomisen rajoittaminen (max. 3 kuppia päivässä)
• Hiilihappoisten juomien ja alkoholin välttäminen
• Runsaskuituisten viljavalmisteiden välttämis- tai lisäämiskokeilu
• Hedelmiä enintään 3 päivässä
• Rasvaisten, grillattujen, käristettyjen ja voimakkaasti maustettujen ruokien välttäminen
• Probioottivalmistekokeilu  vähintään 4 viikkoa. Jos siitä on apua, käyttöä jatketaan
• Säännöllisesti liikuntaa ja riittävästi unta
• Ohutsuolessa imeytymättömien ns. FODMAP-hiilihydraattien välttäminen (näistä taulukko erikseen ohjeen lopussa)
  • Hiilihydraatit, jotka eivät imeydy ohutsuolessa, kulkeutuvat paksusuoleen, jolloin normaalin bakteerikäymisen tuloksena syntyy kaasuja, kuten metaania, hiilidioksidia ja vetyä.
  • Osmoottisen vaikutuksen vuoksi ulostemassan vesipitoisuus kasvaa, minkä seurauksena saattaa olla ripulia.

VATSAN TURVOTUS JA ILMAVAIVAT

• Ilman nielemisen vähentäminen (hotkiminen, purukumi)
• Kaasua muodostavien ruokien välttäminen (ruisleipä, pulla, paprika, lanttu, kaali, palkokasvit, sipuli, omena, sienet ja makeutusaineet)
• Kuidun kaltaisten imeytymättömien hiilihydraattien välttäminen (mm. oligosakkaridi, inuliini, polydekstroosi)
• Kaurapuuron ja pellavarouheen (1rkl/vrk) kokeilu
• Itsehoitolääkkeiden kokeilu (probiootit, alfagalakosidaasientsyymi, dimetikoni, simetikoni)

UMMETUS

• Riittävän nesteensaannin tarkistus
• Aluksi psylliumin lisäys ruokavalioon, myöhemmin runsaskuituisten viljavalmisteiden käytön lisääminen
• Säännölliset wc-tottumukset

RIPULI

• Suolta ärsyttävien ruoka-aineiden välttäminen (kahvi, tee, kypsentämättömät kasvikset ja hedelmät, voimakkaat mausteet ja rasva)
• Fruktoosin ja makeutusaineiden välttäminen
• Psylliumin lisääminen ruokavalioon

YLÄVATSAOIRE

• Rasvaisen ruoan ja suklaan välttäminen ( vähentävät alasulkijan painetta).
• Kahvin, ruisleivän, sitrushedelmien, tomaatin, kolajuomien ja alkoholin välttäminen (voivat ärsyttää mahan limakalvoa).
• Pienet annokset ja päivän viimeinen ateria 3 – 4 tuntia ennen nukkumaan menoa (takaisinvirtauksen eli refluksin vähentäminen).

TARKEMPAA TIETOA:

VAIVOJEN  YLEISIÄ SYITÄ

• Ruuan lyhentynyt kulkuaika suoliston läpi
• Herkkä gastrokolinen refleksi, joka aterioinnin yhteydessä tai pian sen jälkeen aiheuttaa ripulin (mahalaukun täyttyessä lähtee peräsuolelle viesti poistaa edelliten aterioiden jäänteet suolesta).
• Kyseessä on usein potilaalle ominainen tapa reagoida ruoka-aineisiin ja erilaisiin elämäntilanteisiin – samalla tapaa kuin joku toinen kärsii herkästi päänsärystä tai migreenistä esim. stressaavassa työtilanteessa (”vatsalla reagointi”).

KUIDUT

• Kuitujen vaikutus suolen toimintaan ja tuntemuksiin on yksilöllinen ja kausittain vaihteleva.
• Paksusuolen bakteerien hajottaessa kuituja muodostuu vetykaasuja, jotka suolen mutkia venyttäessään voivat aiheuttaa joillekin mahakipuja, turvotusta ja ilmavaivoja. Suoli siis aistii ainoastaan venytyksestä johtuvaa kipua, limakalvoilla tuntohermoja ei ole kuin aivan ruuansulatuskanavan ylä- ja alapäissä. Kuitu (mm. täysjyvävilja ja leseet) saattaa näin ollen lisätä vatsavaivoja.
• Liukenevia kuituja sisältävät mm. kaura, ohra, marjat, hedelmät sekä psyllium.

IMEYTYMÄTTÖMÄT HIILIHYDRAATIT

• Aiheuttavat ilmavaivoja koska eivät imeydy ohutsuolessa.
• Luonnossa monissa ruoka-aineissa mm. ruisleivässä, kaalissa, sipulissa, pavuissa ja omenissa.
• Elintarviketeollisuudessa oligosakkaridit, inuliini ja polydekstroosi, joita käytetään sakeuttajina, rasvan korvaajina ja makeuttajina.

PROBIOOTIT

• Maitohappobakteereita, jotka ylläpitävät bakteeritasapainoa suolistossa.
• Suomalaisen tutkimuksen mukaan Bifidobacterium infantis-maitohappobakteeri (Acidophilus) tehostaa ”hyvien” bakteereiden määrää ja kasvua suolistossa.

SANASTOA

Psyllium     

• Plantago quata-kasvin jauhettuja hyvin kuitupitoisia siemeniä (mm. Vi-Siblin, psylliumjauhe ja FiberHusk-jauhe)

Oligosakkaridit

• Hiilihydraatteihin kuuluvia imeytymättömiä yhdisteitä, jotka voivat toimia suolistossa bakteerien ”ravintona” ja lisätä niiden määrää sekä aktiivisuutta

Inuliini

• Koostuu hedelmäsokereista ja toimii suolistobakteereiden ”energianlähteenä”. Suosii varsinkin maitohappobakteereiden kasvua
• Luonnossa inuliinia esiintyy mm. maa-artisokassa, sipulissa, parsassa, banaanissa, rukiissa, vehnässä ja ohrassa

Polydekstroosi

• vehnän glukoosista johdettu hiilihydraatti, joka toimii tuotteessa gluteiinittomana kuituna

Probiootti

• Maitohappobakteeri

Alfagalakosidaasientsyymi

• Pilkkoo sulamattomia hiilihydraatteja sulavaan muotoon ja edtää näiden jäämistä käymistilaan paksusuolessa (mm. Sinaire Forte)

Dimetikoni

• esim. Cuplaton ja Imodium Plus

Simetikoni

• esim. Imogas ja Disflatyl

RUOKA-AINEITA, JOTKA SISÄLTÄVÄT RUNSAASTI FODMAP-HIILIHYDRAATTEJA

• Vehnä, ohra, ruis ja näistä valmistetut viljatuotteet
• Omena, päärynä, kirsikka, aprikoosi, luumu, vesimeloni
• Kaalit, parsa, sipuli, artisokka
• Sienet
• Palkokasvit: linssit, pavut, herneet
• Makeutusaineet: ksylitoli, sorbitoli, maanitoli ja maltitoli
• Perbiootit: inuliini ja frukto-oligosakkaridit
• Useat ”vatsajogurtit” ja terveysjuomat, joihin on lisätty kuitua (FOS:ia tai inuliinia)
• Hunaja

Esimerkki FODMAP-hiilihydraattien rajoituksen käytännön toteutuksesta:

Ateria	Normaali ruokavalio	FODMAP-hiilihydraattien rajoitus
Aamiainen	Vehnämuroke (2 kpl) Maito (1 dl) Ruisleipä (1 viipale) Hunaja (1 tl) Tee Omenatäysmehu (1 dl)	Maissihiutaleet tai kaurapuuro Laktoositon maito (1 dl) Maissi/riisi/spelttileipä Sokeri/energiaton makeutusaine Tee Marjamehu tiivisteestä (1 dl)
Välipala	Päärynä (1 kpl) Tee/kahvi + maito	Appelsiini (1 kpl) Tee/kahvi + laktoositon maito
Lounas	Pasta jauhelihakastikkeella Fruktoosilla makeutettu virvoitusjuoma	Riisinuudeli/maissipasta jauhelihakastikkeella Energiattomalla makeutusaineella makeutettu virvoitusjuoma
Välipala	Omena (1 kpl) Tee/kahvi +maito	Klementiini (1 kpl) Tee/kahvi + laktoositon maito
Päivällinen	Kasvispihvit Salaatinlehtiä Sipulia (3 rengasta) Raejuustoa (35 g)	Lohipihvit Salaatinlehtiä Tomaattia ja kurkkua ( 2+ 4 viipaletta)
Iltapala	Viljajuoma maidolla Vehnämuffinsi Sorbitoli- tai ksylitolipurukumi	Kaakao laktoosittomaan maitoon Gluteiiniton muffinsi Sokerilla maustettu purukumi