Gastrokirurgia

Mikä on divertikkeli?

Divertikkelillä tarkoitetaan suolen seinämään syntynyttä pullistumaa, jossa suolen limakalvoa työntyy lihassäikeiden välistä muodostaen suolen ulkopuolelle vaihtelevan kokoisen ontelon, ”taskun”.

Yleisimmin divertikkeleitä tavataan paksusuolen loppuosassa, vasemmalla alavatsalla ns. sigmasuolessa, mutta niitä voi olla myös koko paksusuolen alueella.

Divertikkeleiden synty

Divertikkeleiden syntyyn vaikuttavat useat eri tekijät, joista vähäkuituinen ravinto on tärkein. Tällöin suoli joutuu työskentelemään voimakkaasti saadaakseen kiinteää sisältöä eteenpäin. Divertikkeleiden myötä suolen lihasseinämä jäykistyy ja uusien divertikkeleiden syntyminen tulee entistä helpommaksi.

Divertikkelit lisääntyvät iän myötä ja yleisimmin niitä tavataankin yli 50-vuotiailla, joista n. 50 %:lla on divertikkelitauti. Tauti on yhtä yleinen naisilla ja miehillä.

Oireet

Divertikkelitauti on usein oireeton. Yleisimmät oireet ovat ilmavaivat, vaihteleva suolentoiminta ja erityisesti vasemmanpuoleiset alavatsakivut.

Mikäli divertikkelin sisälle jää ulostetta voi syntyä tulehdus, joka pahimmillaan johtaa suolen puhkeamiseen. Mikäli puhkeaminen tapahtuu vatsaontelon puolella, on seurauksena vatsakalvon tulehdus. Jos puhkeaminen tapahtuu suoliliepeen puolella, sinne muodostuu paise. Molemmissa tapauksissa hoito on aina vähintään lääkärin määräämä antibioottikuuri, jonka aloitus saattaa vaatia sairaalahoitoa.

Myös verenvuoto on mahdollista, mutta harvinaista. Toistuvat tulehdukset puolestaan johtavat vähitellen suolen ahtautumiseen.

Hoito

Ainoa parantava hoito on leikkaus, jossa paksusuolen loppuosa poistetaan ja kiinnitetään uudelleen kiinni peräsuoleen. Sairauden toteamisen jälkeen on paneuduttava kuitupitoiseen ruokavalioon. Vaikka jo ilmestyneet divertikkelit eivät häviä, runsaskuituisella ruokavaliolla voidaan estää uusien divertikkeleiden muodostuminen. Leikkaushoitoa tarvitaan harvoin, yleensä syynä ovat toistuvat tulehdukset, erityisesti nuorilla.

Mikä on fissuura?

Peräaukon haavauman eli fissuuran oireena on voimakas kipu ulostamisen jälkeen. Myös verenvuotoa saattaa esiintyä.

Tarkkaa syytä haavauman synnylle ei tiedetä, mutta esim. kova ulostus saattaa aiheuttaa peräaukon limakalvon repeytymisen ja siten haavauman muodostumisen. Haava aiheuttaa peräaukon tahdosta riippumattoman (sisäisen) sulkijalihaksen kouristelun, tämä heikentää peräaukon verenkiertoa ja siksi haava ei parane. Sairaus tavallaan itse ylläpitää itseään.

Haavauman toteaminen on helppoa, tyypilliset oireet herättävät epäilyn ja vastaanotolla tehtävä peräaukon tutkiminen varmistaa diagnoosin.

Lääkehoito

Haavan hoitoon määrätyllä voiteella pyritään sulkijalihaksen rentouttamiseen ja sitä kautta peräaukon verenkierron parantamiseen. Hoitona käytetään apteekissa sekoitettavaa lääkevoidetta, jossa vaikuttavan aineena on yleensä lihasta rentouttava lääke. Voidetta laitetaan peräaukon suulle (ei sisälle) sormella.

Ulostamista voi helpottaa pitämällä suolen toiminta mahdollisimman normaalina esim. apteekista saatavien kuituvalmisteiden avulla. Mitään muita kuin tällä käynnillä hoitoon määrättyjä lääkevoiteita tai – suppoja ei hoidon aikana saa käyttää. Mikäli haava ei muutaman viikon kuluessa tällä hoidolla parane, on harkittava leikkausta.

Leikkaus

Leikkauksessa pieni osa peräaukon sisempää sulkijalihasta katkaistaan, jolloin oireet helpottavat nopeasti. Toimenpide voidaan tehdä päiväkirurgisesti. Leikkauksen jälkeen voi äkillisissä ponnistuksissa tulla hetkellistä ilmavuotoa, mutta leikkauksen jälkeen pidätyskyky ei kuitenkaan heikkene.

Jatkohoito

Hyvin usein leikkauksen jälkeiset pahimmat kivut häviävät nopeasti, mutta verenvuotoa saattaa esiintyä jonkin verran. Haavan paraneminen kestää yleensä joitakin viikkoja.

Kipulääkettä kannattaa käyttää säännöllisesti muutaman päivän ajan, kaikenlainen ponnistelu on kiellettyä kolmena leikkauksen jälkeisenä päivänä ja haavaa tulee suihkutella useita kertoja päivässä. Myös istumista on hyvä välttää näiden päivien ajan.

Suolentoimintaa voi parhaiten parantaa kuitupitoisella ruokavaliolla, kuten kasviksilla, kokojyvätuotteilla ja leseillä, myös runsas liikkuminen ja veden juominen ovat tärkeitä suolen toiminnalle. Jotta ulostus sujuisi helpommin leikkauksen jälkeen, voi olla hyvä käyttää ilman reseptiä saatavia ulostuslääkkeitä (ei kuitenkaan peräruiskeita) muutaman päivän ajan.

Tyrän synty

Nivustyriä on ihmisellä kolmea tyyppiä, kaksi varsinaista ja ns. reisityrä. Varsinaiset nivustyrät nimetään sijaintinsa mukaan; sisempi (suora) joka on aina molemminpuolinen tai ulompi (epäsuora) tyrä jonka työntyy huonosti sulkeutuneeseen kiveksen laskeutumiskanavaan. Reisityrä on miehillä harvinainen, se työntyy nivusessa verisuonten viereen reiden sisäsivulle. Tyrän syntyyn tärkein syy on rakenteellinen heikkous, johon nelijalkaiselle perusrakenteellemme huonosti sopiva seisominen vielä asettaa lisäpaineita. Vatsalihasten sisempi lihaskalvo venyy vähitellen ja syntyy pullistuma, jota kutsutaan tyräksi. Repeytymisestä ei siis ole kysymys. Perintötekijöillä on myös osuutta tyrien syntyyn.

Endoskooppinen tyräleikkaus

Tuloksiltaan paras leikkaustekniikka on tähystys. Kameran avulla työskennellään vatsakalvon ja vatsalihasten lihaskalvon välisessä tilassa, joka saadaan aikaan erottamalla ilmanpaineella kudokset toisistaan. Tyräaukkoa ei kiristetä umpeen vaan sen päälle vatsaontelon seinämän sisäpuolelle, josta paine aukkoon kohdistuu, asetetaan verkko. Verkon reikien läpi kasvava tukikudos korjaa vian. Verkko on suurempi kuin heikko kohta ja saa siten hyvän tukipinnan. Kiristystä ei synny ja sen vuoksi näin leikattu tyrä on harvoin kovin kivulias. Verkon suorana pysyminen varmistetaan kudosliimalla.

Korjausta voi verrata altaan paikkaukseen; sisäpuolelle laitetaan paikka ja jos se on tarpeeksi suuri, se pysyy pitämättä paikallaan. Joissakin tapauksissa tyrä korjataan vatsaontelon kautta, esim. jos alavatsaa on aikaisemmin leikattu, tällöin verkko kiinnitetään pienillä imeytyvillä hakasilla. Verkko on materiaalia, joka ei aiheuta hylkimisreaktiota.

Jatkohoito kotona

Verkko asettuu hyvin paikalleen, koska se on muotoiltu lantionpohjan mukaan. Leikkauksen jälkeen ei ole liikkumisrajoituksia, kivuliaita liikkeitä on syytä välttää, muutoin kaikki normaali elämä on sallittua. Sairausloman loputtua on kaikenlainen ruumiillinen rasitus sallittua, kipua määrätyissä liikkeissä edelleen voi tuntua, lopullinen parantuminen kestää useita kuukausia.

Ompeleet poistetaan noin viikon kuluttua. Leikkauksen yhteydessä ei nivusseutuun tule lainkaan ompeleita ja täten tyräontelo on leikkauksen jälkeen edelleen olemassa, sen päälle on vain laitettu kansi. On mahdollista, että onteloon kertyy kudosnestettä ja saattaa jopa näyttää siltä, että tyrä on edelleen jäljellä. Neste poistuu yleensä itsestään ja ontelo liimautuu umpeen. Ellei näin käy, on jälkitarkastus n. 8 viikon kuluttua tarpeellinen, silloin ontelo tyhjennetään ruiskulla ja neulalla. Joskus pullistuma ja miehillä kivespussikin ovat aivan tummat. Kyse on kuitenkin vain vaarattomasta mustelmasta. Napahaavan alle saattaa myös ilmestyä kova verenpurkauma, optiikka menee leikkausalueelle suoran vatsalihaksen sisällä ja saa aikaan sinne pientä verenvuotoa. Kun leikkaus lopetetaan ja optiikka vedetään pois, lihasputkeen valunut veri lihaksen supistuessa työntyy putkesta pois ja usein jää haavan alle kovaksi pullistumaksi. Tämäkin häviää itsekseen.

Mikäli toipumisaikana on ongelmia tai kysyttävää, älä epäröi ottaa yhteyttä.

Mikä on peräpukama?

Peräpukamiksi kutsutaan peräaukossa olevaa runsaasti veri- ja imusuonia sisältävää kudosta. Ummetus on yleisin pukamien alkusyy. Ulkoiset pukamat ovat ihon peittämiä, sisäisiä pukamia peittää limakalvo.

Mikä on peräsuolen ulosluiskahdus?

Peräaukon kutinan yleinen syy on limakalvon ulosluiskahdus, jonka vuoksi limakalvon erite valuu peräaukon ympäristöön ärsyttäen sitä.

Hoitovaihtoehdot

Pukamien koko ja sijainti ratkaisevat hoitomuodon. Leikkaushoitoa tarvitaan harvoin, yleensä vain ulkoisiin tai ponnistaessa ulosjääviin pukamiin.

Vaivaa on nyt hoidettu kumilenkillä. Pukaman tai löysän limakalvon tyven ympärille asetettiin kumirengas, joka kiristyessään saa aikaan kudoksen kutistumisen ja verenkierron vähentymisen. Muutaman vuorokauden kuluessa, yleensä viimeistään 2 viikon kuluttua ylimääräinen kudos tai pukama ja kumirengas irtoavat. Tällöin voi olla jonkin verran verenvuotoa, jota saattaa toimenpiteen jälkeen esiintyä muutoinkin. Hyvin harvoin verenvuoto voi pukaman irrotessa olla runsaampaakin. ”Hirtto” on teholtaan täysin leikkaukseen verrattava. Kerrallaan hoidetaan yleensä 1–3 pukamaa ja tarvittaessa toimenpiteen voi uusia 4 – 6 viikon kuluttua.

Hoito kotona toimenpiteen jälkeen

Toimenpiteen jälkeen on yleensä vain vähäisiä vaivoja. Peräaukon seudussa voi tuntua painetta ja jomottavaa kipua, joka kestää harvoin kauemmin kuin 2 vuorokautta. Myös vähäinen verenvuoto toimenpiteen jälkeen on tavallista. Tarvittaessa on syytä käyttää jotain särkylääkettä. Suolen normaali toiminta on tärkeää koska kova uloste ja voimakas ponnistaminen voivat hidastaa paranemista. Ulostetta pehmentävät aineet ovat siksi suositeltavia. Tällaisia ovat mm. leseet tai vastaavat apteekista ilman reseptiäkin saatavat valmisteet. Peräruiskeita, pukamavoiteita ja -suppoja tai varsinaisia ulostuslääkkeitä ei toipilasaikana saa käyttää.

Hoitavaan lääkäriin on syytä ottaa yhteys, jos

• on jatkuvaa runsasta verenvuotoa
• kivut estävät ulostamisen tai
• nousee korkea kuume.

Mikä on rectocele?

Rectocele tarkoittaa peräsuolen pullistumista emättimeen. Emättimen ja peräsuolen välinen kudos voi ohentua ja venyttyä useista eri syistä sekä aiheuttaa peräsuolen pullistumisen emättimen puolelle tai jopa emätinaukon ulkopuolelle.

Syyt

Rectocele muodostuu kohtaan, jossa peräsuolen etuseinämä ja emättimen takaseinämä ovat vastakkain. Tätä kutsutaan ”rectovaginaaliseksi” alueeksi.

Rectovaginaalisen alueen vioittumisen sekä lantionpohjan tukirakenteiden löystymisen syitä ovat ikääntymiseen liittyvä kudosten heikentyminen, raskaus ja synnytys, perinnölliset tekijät ja ponnistelu. Yleensä vaiva kehittyy ikääntymisen myötä, mutta sitä voi esiintyä myös nuorilla naisilla.

Oireet

Oireet voivat ilmetä peräsuolessa ja / tai emättimessä. Pullistuma voi aiheuttaa painon tunteen emättimeen, hankaumaa tai yhdyntäkipuja, vuotoa ja ärsytystä. Se voi myös aiheuttaa ummetusta sekä epätäydellistä suolen tyhjenemistä, ponnistelun tarvetta ulostaessa ja ulosteen tahatonta karkaamista. Jotkut naiset helpottavat peräsuolen tyhjenemistä painamalla emättimen alareunaa. Jos pussiin jää ulostetta ulostamisen jälkeen, pussiin jäänyt uloste voi tyhjentyä liikkeelle lähdön jälkeen ja pakottaa takaisin ulostamaan. Oireet korostuvat ylhäällä ollessa ja helpottuvat monesti pitkällään.

Lääkehoito ja ruokavalio

Suoli tulisi saada toimimaan säännöllisesti. Kuitupitoisia ravintoaineita on suositeltavaa syödä ja vettä tulisi juoda n. 6–8 lasia päivässä. Kuitu sitoo nestettä ja lisää ulosteen massaa. Ulosteesta tulee pehmeämpää ja helpommin suolessa etenevää. Suolen toimintaa voi tehostaa ruokasulan määrää lisäävillä ja sitä pehmentävillä ja liukastavilla lääkkeillä (esim. Agiocur, Agiolax, Movicol). Suolen seinämää kiihdyttäviä ulostuslääkkeitä tulee välttää (esim. Toilax, Metalax).

Kirurginen hoito

Leikkauksen suorittaa gynekologi ja yleensä leikkaukseen päädytään, jos edellä mainituilla hoidoilla ei saada riittävää apua oireisiin. Leikkauksia tehdään sekä kunnallisella että yksityisellä puolella. Yksityispuolen gynekologeista vain osa tekee leikkauksia.

Kirjoittaja: Sh Krista Väätäinen, endoskopia-asiantuntija, Diacor Ruoholahti